Urheiluseura Nousukausi Ry.


Varapuheenjohtaja: Tuomas Hinkkuri
Sihteeri: Petri Hinkkuri
Valmentaja:Jukka Määttänen
Puheenjohtaja: Niko Kavenius (virkavapaalla 1.1.2009 asti)

Webmaster: Niko Kavenius

Lähetä sähköpostia: yhteydenotto@nousukausi.com

Perustettu epävirallisesti 2004.
Rekisteröity yhdistykseksi 2005.
SSBL:n jäsen vuodesta 2005
Kausi 2005-2006 Etelä-Suomen miesten 6-divisioonassa
Kausi 2006-2007 Etelä-Suomen miesten 5-divisioonassa
Kausi 2007-2008 Etelä-Suomen miesten 4-divisioonassa
Kausi 2008-2009 Etelä-Suomen miesten 3-divisioonassa

Y-Tunnus: 2046879-4

Pankkiyhteys: OKO / Mikonkatu 578038-231986

Nousukauden lyhyt historia

Pari vuotta suunnittelua johti perustamiseen


Joukkue on perustettu 2000-luvun alulla Myllypuron Arena Centerissä työskennelleiden kaverusten kesken. Muutamien turnausten ja ajoittaisten taulukkosählysessioiden jälkeen monet meistä lopettivat pelaamisen hyvissä seurajoukkueissa, ja kasasimme joukkueen kaveriporukkameiningillä. Myös muutamia salibandyn ensikertalaisia tuli joukkueeseen. Pari vuotta kestänyt puheista teoiksi -prosessi johti siihen että ensimmäiset sarjapelit sudittiin Tikkurilassa miesten Etelä-Suomen kutosdivarissa.

Alusta asti tavoiteena on ollut kiivetä divaritasoja pikkuhiljaa ylöspäin. Aluperin hieman vitsillä heitetty nimi johti juuri tästä tavoitteesta. Ensimmäistä kertaa nimeä käytettiin 3.4.2004 Palmu Cup nimisessä pikkuturnauksessa Myllypurossa. Yhdistys rekisteröitiin 2005 nimellä Urheiluseura Nousukausi ry. Logosta tehtiin mustavalkoinen, ja siihen tuli nuoli joka kertoo kehityksen suunnasta.

Kutoseen kokeilemaan


Ensimmäinen kausi kutosessa oli todella jännittävä. Kauteenhan lähdettiin joukkueella joka ei ole juurikaan pelannut keskenään, ja maalivahtikin hankittiin noin viikko ennen ensimmäistä peliä; maalivahti joka ei ollut koskaan ollut salibandymaalivahdin tehtävissä. Kauden aikana kuitenkin joukkueeseen saatiin merkittäviä vahvistuksia, ja lopulta lohkon voiton turvin nousimme vitosdivariin.

Vitoseen huonolla valmistautumisella


Vitoseen lähdimme täysin rotsi auki. Puheenjohtajan oltua puoli vuotta maailmalla, oli toimintaa kesän aikana vain muutaman läpyttelyn verran. Kolme päivää ennen turnausta joukkueeseen hankittiin pari uutta miestä niin että saimme ensimmäiseen peliin seitsemän pelaajaa. Kuuden ensimmäisen pelin jälkeen kasassa oli kaksi voittoa, yksi tasapeli ja kolme tappiota. Olimme sarjataulukon hännillä ja nousu tuntui olevan enää tilastollisen ihmeen takana.

Luovutusmielialan hellitettyä päätimme pyrkiä voittamaan kaikki kauden loput pelit, ja katsoa mihin se riittää. Aloitimme myös treenaamaan kaksi kertaa viikossa. Treeniä tosiaan tarvittiin sillä yleiskunto porukalla oli aika heikko, ja yhteispeliä piti hiota. Joukkueen kanssa pidettiin myös saunailta ja keilailusessio, joka paransi yleistä mielialaa. Käärmekeitto oli sen verran tehokasta että Nousukausi voitti mahtavat 12 viimeistä ottelua putkeen. Viimeinen ottelu Myllypurossa voitettiin maalierolla 13-1 ja suora nousu oli taputeltu. Päävastustajamme Pasila jäi pisteen päähän karisjan paikalle. Tunnelma joukkueessa oli nousun jälkeen fantastinen. Samana iltana heitettiin painotuoreet t-paidat päälle ja lähdimme Tukholman-risteilylle. Reissu oli loistava.

Neloseen nousu aiheutti muutoksia


Viimekauden tapaisiin virheisiin ei ollut varaa. Vain kuukauden tauon jälkeen aloitimme harjoittelun. Päätimme myös osallistua Myllypuron kesäliigaan. Suurin osa joukkueestamme osallistui mielellään kesäpeleihin, ja tatsi pysyi edes kohtuullisessa kunnossa. Kesäliigassakin tuli mukavasti menestystä.

Syksyllä oli selvää että toimintaa piti muuttaa astetta vakavammaksi. Jos ja kun haluaa pärjätä nelosessa, pitää myös treenata kunnolla ja alkaa muodostaa kentällisiä. Enää ei riittäisi että pelataan niillä jätkillä ketkä ennättää paikalle, tai että kaikki pelaa menestyksenkin uhalla. Sääntöjä harkkoihin ja pelitapahtumiin osallistumisista tiukennettiin. Tämä oli myös seurausta siitä, että joukkueen kolme vetäjää olivat uupuneita kahden vuoden loputtomasta ”tuutko tänää pelaa?” soittohässäkästä. Myös pelkkä pelailu treeneissä oli konseptina riittämätön, ja treeneissä alettiin tehdä kunnollisia harjoituksia. Onneksi pelaajistossamme oli korkean tason valmennuskokemuksen omaava henkilö. Treeneihin piti myös aina saada kaksi veskaa, koska pahviveskoille pelaaminen ei ollut kenenkään mielestä mistään kotoisin. Tämä tarkoitti että moni meistä joutui menemään treeneissä osaksi aikaa maalivanhdin hommiin jos kahta alansa eksperttiä ei saatu treeneihin.

Tulevaisuus mahdollisuuksia täynnä


Toiminta on kehittynyt sitten perustamisaikoijen kovalla nopeudella. Pelaajien kehitys yksilöinä ja koko joukkueen nivoutuminen yhteen on ollut loistavaa. Joukkueesta on lähtenyt jonkun verran pelaajia joille menestyminen ei ole ollut yhtä tärkeää kuin enemmistölle, mutta tilalle on tullut loistavia jätkiä ja joukkue on yhteinäisempi kuin koskaan. Toimintaa on tarkoituse edelleen kehittää ja myös kehittynä joukkueena. Vaikka verottaja ja muut byrokratiat koettelevat seuran johtoa aiheuttaen stressiä ja uupumusta, on tämä seura niin mahtava asia että tämän eteen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen.